Uusi vuosi, uudet kujeet (15. tammikuuta 2009)
Se olisi sitten vuosi 2009. Mitä ihmettä? Mihin hävisi viime vuosi? Viime vuosi oli niin ihanan kiireinen, että aika kului lentäen. Likka teki viime vuonna semmoiset alle sata, mutta yli puolen sataa keikkaa (meikäläisen kalenterista ei enää ole selattavaksi) ja voi henkseli, että oli hinden kiva keikkavuosi. Vaikka Kiinan matka peruuntuikin, eikä sitä Thaimaan puolen vuoden pestiä ("Joo, kato otatte perheet mukaan!") tullutkaan, niin kyllä oli Suomessa sitten mukava kiertää. Nyt kuitenkin katseet kohti tulevaisuutta!
Likka kiertää tänä vuonna mm. opiskelijabileissä, niitä kenties tahdikkaammissa firmojen bileissä, häissä, ravintoloissa ja laivoilla. Katsotaan vielä mitä muuta vuosi tuo tulleessaan. Ainakin teemme Amarilloille ihanan kasari-tyttörokki-shown, enkä jaksa odottaa, että pääsen puvustamaan! Tiedossa karnevaalit! Olen jo ahkerasti tutkinut muistin sopukoita ja youtuben musavideoita. Röyhelöitä ja rimpsuja, revittyjä kaula-aukkoja, hattuja ja muovikoruja, neonvärejä, alaspäin kapenevia housuja ja kaikkea sitä mitä teininä vannoin, etten koskaan pukisi ylleni! :) Aivan mahtavaa! Olen lapsesta asti rakastanut naamiaisia ja nyt saan ammatikseni pukeutua mitä ihmeellisimpiin kutimiin! Tämä on kyllä sellainen unelma-ammatti!
Oma vuoteni lähti hieman rähjäisesti liikkeelle, kun vuoden ekalla keikalla minun oma kultani, herra Gibson Les Paul kävi rähmälleen ja reväytti niskansa pahemman kerran. "Melkein päätön Gibson" on nyt Kitarapajan hellässä huomassa ja odotan kärsimättömästi, että pääsen taas soittamaan hänen sulokieliään. Kertakaikkiaan, niin hyvää kitaraa ei ole toista.
No siinä sitten samaisella keikalla, kun Laura taputti selkään ja sanoi, että: "kasaa ittes, Puppe", otin neuvosta Lauran ja aloin pistää pakkelia naamaan. Silloin aloin ihmetellä, että missä mahtaa puhelimeni sijaita. Noh. Sehän oli pudonnut sylistäni kun nousin autosta näyttämään mille ovelle pitää peruuttaa ja niin Likka meni ja peruutti autonsa sen päältä. (Se kyllä toimii vielä, vaikka näytössä on reikä ja äänet on vähän vaimeat. Iskunkestävä kun on.)
Vuosi saattoi lähteä kehnosti käyntiin, mutta ei se ole meikäplikkaa lannistanut! Sanotaan, että Gibson ei ole Gibson ennen kuin siltä on mennyt kaula poikki, joten soittimeni on vihdoin saanut kasteen! Mahtava juttu, eikö tosi?! Nyt aion viettää sen kanssa upean vuoden ja ehkä liimata sen kiinni itseeni ja itseni kiinni seinään ja sitten vaan toivoa, ettei seinät kaadu päälle!
Onnellisempaa uutta vuotta, 2009!-Oona